Kollageenin eri tyypit: I, II, III, V ja X – opas

Kollageeni on nisäkkäiden runsain proteiini, ja sen osuus kaikesta elimistön proteiinista on noin kolmannes. "Kollageeni" ei kuitenkaan ole yksi aine, vaan proteiiniperhe, johon kuuluu 28 tunnettua tyyppiä. Tässä oppaassa käydään läpi tunnetuimmat tyypit I, II, III, V ja X: missä niitä on ja mitä ne tekevät. Lisäksi kerrotaan, miksi tyyppimerkinnällä on kollageenilisän valinnassa yleensä vähemmän merkitystä kuin mainonta antaa ymmärtää.

Mitä kollageeni on ja miksi tyyppejä on monta?

Kaikissa kollageeneissa on vähintään yksi kolmoiskierteinen osa, jossa kolme valkuaisketjua kiertyy toistensa ympäri. Rakenne edellyttää, että ketjun joka kolmas aminohappo on glysiini, ja siinä on runsaasti proliinia ja hydroksiproliinia. Tyypit eroavat toisistaan ketjujen koostumuksen ja rakenteen perusteella: osa muodostaa paksuja, vetolujia säikeitä, osa verkkomaisia rakenteita ja osa säätelee muiden kollageenien järjestäytymistä. Osa tyypeistä esiintyy vain tietyissä kudoksissa, ja niillä on siksi erikoistuneita tehtäviä.

Elimistön kollageenin muodostus hidastuu iän myötä, mutta usein toistettu tarkka luku, kuten "1 % vuodessa 25 ikävuodesta alkaen", ei perustu vahvaan lähteeseen.

Tyypin I kollageeni – ihon, luun ja jänteiden perusta

Tyyppi I on selvästi yleisin kollageeni. Se muodostaa paksuja, vetolujia säikeitä, ja sitä on ihon verinahassa, luussa, jänteissä, nivelsiteissä, hampaiden dentiinissä ja silmän sarveiskalvossa.

Tyypin I kollageenin tehtävät

Ihossa tyypin I kollageeni antaa verinahalle lujuutta. Luussa se muodostaa orgaanisen tukirangan, johon kalsium- ja fosfaattimineraalit kiinnittyvät, ja jänteissä se kestää vetoa. Tyypin I kollageenin geenivirheet aiheuttavat osteogenesis imperfectaa eli synnynnäistä luiden haurautta, mikä kertoo, kuinka keskeinen se on luun lujuudelle.

Kollageenilisien raaka-aineena käytetään tavallisesti naudan tai sian nahkaa ja luita tai kalan nahkaa ja suomuja, joissa valtaosa kollageenista on tyyppiä I. Liikunnan ja kollageenilisien tutkimuksista kerrotaan artikkelissa kollageeni ja treeni.

Tyypin II kollageeni – nivelruston rakenneaine

Tyyppi II on nivelruston ja välilevyjen sisäosan pääasiallinen kollageeni. Rustossa se muodostaa hienon säieverkon, joka sitoo itseensä vettä sitovia proteoglykaaneja. Tämä rakenne antaa rustolle sen kyvyn vaimentaa iskuja ja palautua puristuksesta.

Denaturoimaton vs. hydrolysoitu tyypin II kollageeni

Tyypin II kollageenia myydään kahdessa täysin erilaisessa muodossa:

• Denaturoimaton tyypin II kollageeni (tunnetuin kauppanimi UC-II, kananrintalastan rustosta) säilyttää kolmoiskierteisen rakenteensa. Sitä käytetään noin 40 mg:n päiväannoksina, eli se ei toimi rakennusaineena. Sen arvellaan vaikuttavan suoliston immuunijärjestelmän kautta niin sanotun oraalisen toleranssin mekanismilla, mutta mekanismia ei ole osoitettu ihmisillä. Kuuden kuukauden tutkimuksessa 191 polven nivelrikkoa sairastavaa sai 40 mg UC-II:ta, glukosamiinin ja kondroitiinin yhdistelmää tai lumetta. UC-II-ryhmässä nivelrikko-oireita mittaava WOMAC-pistemäärä pieneni enemmän kuin kummassakaan vertailuryhmässä. Tutkimus koski yhtä patentoitua valmistetta.
• Hydrolysoitu tyypin II kollageeni on pilkottu peptideiksi, ja sitä käytetään grammoina kuten muutakin hydrolysoitua kollageenia. Ruoansulatuksen jälkeen se on käytännössä samanlainen aminohappojen ja peptidien lähde kuin muukin hydrolysoitu kollageeni.

Muotoja ja annoksia ei siis voi verrata keskenään. Nivelrikon tutkimusnäytöstä kerrotaan tarkemmin artikkelissa kollageeni ja nivelrikko.

Tyypin III kollageeni – ihon ja verisuonten tuki

Tyyppi III esiintyy yleensä tyypin I rinnalla, erityisesti joustavissa kudoksissa kuten ihossa, verisuonten seinämissä ja sisäelinten tukikudoksessa. Haavan paranemisen alkuvaiheessa muodostuvassa kudoksessa on runsaasti tyypin III kollageenia, joka korvautuu vähitellen lujemmalla tyypin I kollageenilla. Tyypin III kollageenin geenivirhe aiheuttaa Ehlers–Danlosin oireyhtymän verisuonimuodon, jossa verisuonet ja sisäelimet ovat alttiita repeämille.

Naudan kollageenivalmisteissa on tyyppiä I ja III. Tieto on kuitenkin lähinnä raaka-aineen kuvaus, sillä hydrolysoitu kollageeni ei päädy elimistössä tyyppinä mihinkään kudokseen. Ihon ikääntymisestä kerrotaan artikkelissa kollageeni ja ikääntyminen.

Tyypin V kollageeni – säikeiden säätelijä

Tyyppiä V on pieniä määriä samoissa kudoksissa kuin tyyppiä I, esimerkiksi ihossa, luussa ja istukassa. Se osallistuu tyypin I säikeiden muodostumiseen ja säätelee niiden paksuutta. Tyypin V geenivirheet aiheuttavat Ehlers–Danlosin oireyhtymän klassisen muodon, jolle ovat tyypillisiä venyvä iho ja yliliikkuvat nivelet. Tyyppiä V ei ole tutkittu lisäravinteena.

Tyypin X kollageeni – luutuvan ruston kollageeni

Tyyppi X on erikoistunut kollageeni, jota muodostuu kasvulevyjen rustossa juuri ennen kuin rusto korvautuu luulla. Samaa rustovälitteistä luutumista tapahtuu myös luunmurtumien paranemisessa. Aikuisen elimistössä tyyppiä X on vähän. Sitä ei ole tutkittu lisäravinteena, eikä ole näyttöä siitä, että sen mainitseminen tuoteselosteessa tarkoittaisi hyötyä luustolle.

Onko tyypillä väliä kollageenilisää valitessa?

Hydrolysoitu kollageeni pilkkoutuu ruoansulatuksessa aminohapoiksi ja lyhyiksi peptideiksi. Elimistö ei tunnista, oliko lähtöaine "tyyppiä I" vai "tyyppiä III", eikä se ohjaa aminohappoja tämän perusteella tiettyyn kudokseen. Ihon, nivelten tai luuston kollageeni muodostuu elimistön omissa soluissa aminohapoista kyseisen kudoksen tarpeen mukaan. Siksi myyntipuhe, jonka mukaan iholle pitäisi valita tyypit I ja III, nivelille tyyppi II ja luustolle tyyppi X, ei perustu näyttöön. Myöskään monityyppisten "multi-collagen"-valmisteiden hyödystä ei ole tutkimuksia.

Tutkimuksissa havaitut erot selittyvät todennäköisemmin valmistustavalla, peptidien koostumuksella ja annoksella kuin tyyppimerkinnällä. Ihotutkimusten meta-analyysissa kollageenin lähde ei vaikuttanut ihon kimmoisuuteen, joskin kosteusvaikutus vaihteli lähteen mukaan.

Ainoa selvä poikkeus on denaturoimaton tyypin II kollageeni, jota ei ole tarkoitettu rakennusaineeksi ja jota käytetään milligrammoina. Sen kohdalla tuotteen muodolla on siis merkitystä. Se, voiko eri valmisteita ottaa samaan aikaan tai pitäisikö ne ajoittaa eri kellonaikoihin, on tutkimatta. Usein esitetylle neuvolle ottaa tyypin II kollageeni eri aikaan kuin tyypit I ja III ei ole tutkimusperustaa.

Kollageenilisien raaka-aineet

• Nauta ja sika: nahka ja luut, pääosin tyyppiä I ja jonkin verran tyyppiä III. Kollageenilisien yleisin raaka-aine.
• Kala ("merikollageeni"): nahka ja suomut, pääosin tyyppiä I. Kalakollageenia markkinoidaan usein pienimolekyylisenä, mutta peptidien koko riippuu hydrolyysin asteesta, ei eläinlajista. Sopii kalaa syöville, mutta ei kala-allergisille.
• Kana: rintalastan rusto, pääosin tyyppiä II. Käytetään sekä denaturoimattomissa (UC-II) että hydrolysoiduissa nivelvalmisteissa.

Valmistemuodon ja annoksen valinnasta kerrotaan artikkeleissa miten valita kollageenilisä ja kollageenin annostus.