Kollageeni luuston terveyteen – mitä tutkimukset luuntiheydestä kertovat

Luusto mielletään usein kalsiumiksi, mutta luun sitkeys perustuu kollageeniin. Luun orgaaninen osa on pääosin tyypin I kollageenia, johon mineraalit kiinnittyvät. Tässä artikkelissa käydään läpi, mikä kollageeni luustolle merkitsee rakenteen kannalta, mitä kollageenipeptidien luuntiheystutkimukset löysivät ja miksi niihin kannattaa suhtautua varauksella.

Kollageenin rooli luustossa

Luukudos koostuu orgaanisesta osasta, joka on pääosin tyypin I kollageenia, sekä kalsium- ja fosfaattimineraaleista. Kollageeni antaa luulle sitkeyttä ja kyvyn joustaa hieman murtumatta. Mineraalit tuovat kovuutta. Vertauksena kollageeni on raudoitus ja mineraalit betoni.

Luu uusiutuu koko elämän ajan: vanhaa luuta hajoaa ja uutta syntyy tilalle. Terveyskirjaston mukaan luuta syntyy noin 30 ikävuoteen asti enemmän kuin hajoaa. Sen jälkeen hajoaminen voittaa, ja luun lujuus heikkenee hiljalleen. Arvioiden mukaan nainen menettää elämänsä aikana hohkaluustaan 50 % ja putkiluustaan 30 %. Miehellä vastaavat luvut ovat 20 % ja 30 %.

Kenellä luukadon riski on suurin?

Osteoporoosi on naisilla selvästi yleisempi kuin miehillä. Noin neljä kymmenestä yli 50-vuotiaasta naisesta saa elämänsä aikana nikama-, lonkka- tai rannemurtuman. Samanikäisistä miehistä murtuman saa 1–2 kymmenestä. Terveyskirjaston luettelemia riskitekijöitä ovat muun muassa vähäinen liikunta, tupakointi, suvussa esiintyvä osteoporoosi, tavallista aikaisemmat vaihdevuodet, kalsiumin ja D-vitamiinin vähäinen saanti sekä pitkäaikainen kortisonilääkitys.

Osteoporoosi ei tunnu, ja se todetaan luuntiheysmittauksella. Usein ensimmäinen merkki on vähäisestä vammasta syntynyt murtuma.

Kollageeni luustolle tutkimusten valossa

Kollageenipeptidien vaikutusta luuntiheyteen on tutkittu ihmisillä vähän. Useimmin lainattu tutkimus on saksalainen, vuonna 2018 julkaistu satunnaistettu kaksoissokkotutkimus:

• Osallistujat: 131 vaihdevuodet ohittanutta naista (keski-ikä 64 vuotta), joiden luuntiheys oli iän myötä alentunut. Keskimääräinen selkärangan T-arvo oli −2,4, eli moni oli osteoporoosin rajoilla.
• Annos ja kesto: 5 g kollageenipeptidejä tai lumevalmistetta päivittäin 12 kuukauden ajan. Tutkimuksen loppuun asti osallistui 102 naista.
• Tulos: selkärangan T-arvo nousi kollageeniryhmässä keskimäärin 0,1 ja laski lumeryhmässä 0,03. Reisiluun kaulassa muutokset olivat +0,09 ja −0,01. Luun muodostumisen merkkiaine nousi kollageeniryhmässä, ja luun hajoamisen merkkiaine nousi lumeryhmässä.
• Mitä ei mitattu: murtumia. Luuntiheyden erot olivat tilastollisesti merkitseviä mutta pieniä.
• Sidonnaisuudet: yksi kirjoittajista työskentelee yksityisessä Collagen Research Institutessa (Kiel).

Samat tutkijat julkaisivat vuonna 2021 jatkoseurannan. Siinä 31 naista jatkoi kollageenipeptidien käyttöä yhteensä neljän vuoden ajan, ja heidän luuntiheytensä kasvoi. Jatkoseuranta oli avoin, eikä siinä ollut vertailuryhmää, joten siitä ei voi päätellä syy-yhteyttä. Yksi kirjoittajista on pitänyt kollageenivalmistaja GELITAn osittain tukemia luentoja, ja hän on mukana kollageenipeptidien käyttöä koskevissa patenteissa.

Kokonaisuutena näyttö on siis yhden tutkimusryhmän varassa, kohdistuu vaihdevuodet ohittaneisiin naisiin, joiden luuntiheys on alentunut, eikä kerro murtumariskistä. Tuloksia ei voi yleistää nuorempiin, miehiin tai niihin, joiden luusto on terve.

Mikä luustoa suojaa näytön perusteella?

Terveyskirjaston mukaan osteoporoosin ehkäisyssä ja itsehoidossa keskeisiä ovat kalsiumin ja D-vitamiinin riittävä saanti, liikunta ja tupakoinnin lopettaminen.

Kalsiumin saanti on Suomessa keskimäärin riittävää niillä, jotka käyttävät maitotuotteita tai kalsiumilla täydennettyjä kasvijuomia. Ilman niitä saanti uhkaa jäädä liian pieneksi. Iäkkäillä myös riittävä syöminen ylipäätään on tärkeää, koska vajaaravitsemus ja heikko lihaskunto altistavat kaatumisille ja murtumille. C-vitamiinia tarvitaan kollageenin muodostumiseen, ja sitä saa monipuolisesta ruokavaliosta.

Milloin kääntyä lääkärin puoleen?

Kollageenilisää pidetään tavanomaisina annoksina yleisesti hyvin siedettynä, mutta se ei korvaa osteoporoosin lääkehoitoa eikä kalsiumin ja D-vitamiinin riittävää saantia. Terveyskirjaston mukaan lääkehoitoa käytetään esimerkiksi murtuman jälkeen ja pitkien kortisonikuurien yhteydessä.

Jos sinulla on ollut murtuma vähäisestä vammasta, käytät pitkäaikaisesti kortisonia tai sinulla on muita riskitekijöitä, keskustele luuston tutkimisesta lääkärin kanssa. Lääkäri arvioi, milloin luuntiheysmittaus on aiheellinen.