Kollageeni ja sinkki – mitä yhdistelmästä tiedetään

Kollageeni ja sinkki esiintyvät usein samassa purkissa. Sinkki on välttämätön hivenaine, jota keho tarvitsee muun muassa solujen jakautumiseen, immuunipuolustukseen ja kudosten uusiutumiseen. Tässä artikkelissa käydään läpi, mikä sinkin yhteys kollageeniin on, paljonko sitä tarvitaan, mistä sitä saa ja missä kohtaa lisävalmisteesta tulee enemmän haittaa kuin hyötyä.

Tärkein asia ensin: kliinisiä tutkimuksia, joissa kollageenilisän ja sinkin yhdistelmää olisi verrattu pelkkään kollageeniin, ei ole. Perustelu yhdistelmälle nojaa sinkin yleiseen biologiseen rooliin, ei näyttöön siitä, että sinkki tehostaisi kollageenilisää.

Mikä sinkin yhteys kollageeniin on?

Sinkki osallistuu yli 300 entsymaattiseen reaktioon, geenien ilmentymisen säätelyyn ja immuunivasteeseen. Kollageenin kannalta keskeisiä ovat matriksin metalloproteinaasit (MMP:t). Ne ovat sinkkiä sisältäviä entsyymejä, jotka pilkkovat vanhaa kollageenia, kun kudos uusiutuu. Lisäksi sinkkiä tarvitaan solujen jakautumiseen, jota tapahtuu jatkuvasti esimerkiksi ihossa.

Kollageenin varsinaiseen muodostukseen tarvitaan C-vitamiinia. Se on kofaktori entsyymeille, jotka hydroksyloivat kollageenin proliini- ja lysiiniaminohappoja. Ilman hydroksylaatiota kollageenin kolmoiskierre ei ole vakaa. Sinkin rooli on siis eri: C-vitamiini liittyy kollageenin rakentamiseen, sinkki kudoksen uusiutumiseen laajemmin.

Sinkin tarve ja lähteet

Terveyskirjaston mukaan sinkin suositeltava saanti on naisille 10 mg ja miehille 13 mg vuorokaudessa. Ruoan sinkistä imeytyy keskimäärin noin 30 %, ja elimistö säätelee sinkkitasettaan muuttamalla imeytymisen tehokkuutta: kun saanti pienenee, imeytyminen tehostuu. Sinkki ei varastoidu, joten sitä on saatava ravinnosta jatkuvasti.

Täysjyväviljan ja palkokasvien fytaatti sitoo sinkkiä suolistossa liukenemattomiksi yhdisteiksi. Liottaminen, idättäminen, hapattaminen ja leivän nostattaminen hajottavat fytaattia. Teollisuusmaissa kasvissyöjien sinkin saanti voi jäädä liian vähäiseksi, vaikka selvää puutetta ei olisikaan.

Sinkki, iho, hiukset ja kynnet

Sinkin puute aiheuttaa iho-oireita ja heikentää immuunipuolustusta. Siitä ei kuitenkaan seuraa, että lisäsinkki parantaisi ihoa, jos sinkkiä saadaan jo riittävästi. Sama koskee hiuksia: vuonna 2019 julkaistussa katsauksessa todettiin, että hivenaineiden rooli hiusten kasvussa on tärkeä mutta ei täysin selvä. Kirjoittajien mukaan tarvitaan isoja lumekontrolloituja tutkimuksia ihmisillä, joilla on sekä ravintoainepuute että hiustenlähtöä, ennen kuin lisien hyödystä voi sanoa mitään varmaa.

Käytännössä sinkkilisästä voi olla iholle, hiuksille ja kynsille hyötyä lähinnä silloin, kun sinkin saanti on ollut riittämätöntä.

Kenellä sinkin saanti voi jäädä vajaaksi?

Terveyskirjasto nimeää sinkin puutteen riskiryhmiksi kasvuikäiset lapset ja nuoret sekä raskaana olevat ja imettävät naiset, joilla tarve on suurentunut. Vakava puute voi liittyä vajaaravitsemukseen, suolistosairauksiin, alkoholismiin tai harvinaiseen perinnölliseen imeytymishäiriöön. Lievä puute näkyy iho-oireina, lisääntyneenä infektioalttiutena ja lapsilla kasvun hidastumisena. Oireet eivät ole sinkille tyypillisiä, joten niiden perusteella ei voi päätellä puutetta.

Sinkkitilaa voidaan tutkia plasman tai seerumin sinkkipitoisuudesta, mutta tulokseen vaikuttavat muun muassa näytteenottoaika ja mahdollinen tulehdus. Tulkinta kuuluu lääkärille.

Yläraja ja turvallisuus

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA on asettanut aikuisten sinkin saannin ylärajaksi 25 mg päivässä ravinnosta ja lisävalmisteista yhteensä. Yhdysvalloissa raja on 40 mg. Pitkäaikainen liikasaanti voi aiheuttaa kuparin puutteen, anemiaa ja neutropeniaa eli valkosolujen niukkuutta. Kerralla otettu 200 mg annos aiheuttaa myrkytysoireita, kuten pahoinvointia, huimausta ja vatsakipua.

Yläraja ylittyy helpoimmin silloin, kun sinkkiä tulee monesta valmisteesta: monivitamiinista, erillisestä sinkkitabletista ja sinkkiä sisältävästä kollageenilisästä. Kun ruoasta saadaan jo suositusten mukainen määrä, erillinen sinkki ei ole tarpeen. Jos olet raskaana, imetät tai käytät lääkkeitä, keskustele lisäravinteista terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.

Sinkin muodot lisäravinteissa

Sinkkiä myydään useina yhdisteinä, ja niiden imeytymisessä on eroja. Sveitsiläisessä tutkimuksessa 15 tervettä aikuista otti tyhjään vatsaan 10 mg sinkkiä sitraattina, glukonaattina tai oksidina. Sitraatista imeytyi keskimäärin 61 % ja glukonaatista 61 %, oksidista 50 %. Kolmella osallistujalla oksidista ei imeytynyt juuri lainkaan. Muiden muotojen, kuten pikolinaatin tai bisglysinaatin, vertailusta tässä tutkimuksessa ei ole tietoa.

Terveyskirjaston mukaan suuret rautamäärät heikentävät sinkin imeytymistä, mutta ruoan mukana saatu rauta ei häiritse sitä. Tämä on hyvä tietää, jos käytät samaan aikaan rautavalmistetta.